Potkutekniikat
Perus potkutekniikoita on periaatteessa kolme erilaista.
Tietysti näistä on variaatioita ja näiden kolmen potkutekniikan välimaastoon mahtuu monta erilaista toteutustapaa.
-Tasamaalla toteutettava suoraviivainen ns. ”juntta” tekniikka.
-Kiihdytyksissä ja loivissa ylämäissä käytettävä ”pyöritys” tekniikka.
-Jyrkän ylämäen "hyppy" tekniikka.
Tasamaan suoraviivainen "juntta" tekniikka ja sen toteutus
Tämä laajaliikeratainen juntta, on tekniikka joka tasaisella ja loivapiirteisessä maastossa takaa parhaan, sekä taloudellisimman matkavauhdin. Juntta lähtee siitä, että tukijalalla noustaan päkiällä mahdollisimman ylös ja nostetaan samalla potkujalan polvi korkealle potkuvalmiuteen. Sen jälkeen hyödynnetään kehon painovoimaa ja pudotetaan potkujalka alas ja ojennetaan se pakaran avustuksella mahdollisimman kauas taakse, kohdentaen samalla voima alas. Tämän päätteeksi palautetaan jalka nivusvoimalla mahdollisimman suoraviivaisesti ilman turhia pyörittäviä takalentovaiheita takaisin eteen ja heilautetaan tukijalka päkiän avustuksella uudestaan potkuvalmiuteen.
Pyöritystekniikan toteutus
Pyörittävää tekniikka käytetään lähinnä kiihdytyksissä, nopeissa rytminvaihdoksissa ja loivissa ylämäissä joissa juntan pitkien liikeratojen aikana vauhti kerkeää hidastumaan liikaa potkujen välissä. Pyöritystekniikkaa voisi hyvin verrata juoksuharjoitteista tuttuun kuopaisuun. Käytännössä jalka tekee siis edessä nopean kuopaisun ja takalentovaihe on myöskin pyöreä toisin kuin juntassa, palauttaen jalan pakaran kautta nopeasti takaisin eteen. Pyöritystekniikka on kuitenkin sen verran epätaloudellinen, että se kannattaa välittömästi vaihtaa junttaan kun ollaan päästy toivottuun nopeuteen tai riittävän tasaiseen maastoon.
Jyrkän ylämäen hyppytekniikka
Hyppytekniikkaa käytetään vain todella jyrkissä ylämäissä jossa etenemisvauhti on todella alhainen. Potkujalalla ei tehdä pitkää ojennusta eikä sillä varsinkaan työnnetä vauhtia. Potkujalka toimii oikeastaan vain jäykkänä pönkkänä joka välittää eteenpäin vievän voiman nilkan ja päkiän kautta maantiehen. Tukijalkaa kannattaa kontrolloida siten, että se pysyisi astinlaudalla mahdollisimman edessä ja syvää kyykkyliikettä tulee välttää. Tärkeä asia on myös hyödyntää käsien pumppausta. Käsillä nostetaan vartaloa mahdollisimman korkealle ja sitten pudottaudutaan koko painolla tämän pönkkäjalan päkiän varaan. Sopiva jalanvaihtotiheys hyppytekniikassa on 2-4 hyppyä. Näin jyrkät ylämäet nousevat melkein kuin itsestään.
Alamäen laskutekniikka
Jos ollaan harjoituslenkillä tai potkitaan maastossa, niin järkevintä on mäet lasketella molemmat jalat astinlaudalla ja jalkaterät samaan suuntaan etuviistossa. Vielä kun lasketaan kehon painopiste jonkin verran taakse ja hiukan alas, päästään mäki kuin mäki turvallisesti alas.
Maantiekilpailuissa sitten lasketaan aerodynaamisesti ja pienellä riskillä mahdollisimman pienellä ilmanvastuksella.
Tässä tekniikassa jalat ovat astimella peräkkäin ja samalla limittäin.
Ote ohjaustangosta on mahdollisimman kapea ja kädet ovat tuulensuojassa rintakehän alla.
Lisäksi pää roikkuu ohjaustangon tasalla tai jopa sen etupuolella.
Potkulauta on alamäessä huomattavasti polkupyörää nopeampi!